”Eikö Italiassa ole tarpeeksi kirkkoja?”

Italia, Pisan kaupungin keskusta. Kello 18.30 sunnuntai-iltana nuoria aikuisia menee sisälle toimistorakennukseen parin hengen ryhmissä. Sisällä parisenkymmentä henkilöä käy eläväistä keskustelua. Tarjolla on pientä pureskeltavaa. Seurakuntaa perustamassa olevat tiimiläiset ovat rukoilleet ja tehneet töitä jo vuoden ajan, että kaupunkiin saataisiin kasvava yhteisö. Vuotta myöhemmin aika on kypsä seurakunnan viralliselle aloittamiselle.

Pisan historia on rikas. Scuola Normalen yliopisto on kuuluisa korkeatasoisesta opetuksestaan kaikkialla Euroopassa. Suurin piirtein kolmasosa kaupungin noin 50 000 asukkaasta on opiskelijoita.

Naapurikaupunki Luccassa sijaitseva seurakunta lähetti tiimin perustamaan seurakuntaa Pisaan. Luccan seurakunta oli haaveillut uuden seurakunnan perustamisesta jo vuosia; he halusivat tavoittaa opiskelijat ja nuoret ja kertoa heille Jeesuksesta. Lähettäessään tiimin Pisaan noin 30-henkinen seurakunta joutui samalla luopumaan osasta omia seurakuntalaisiaan. Näky nuorten ihmisten tavoittamisesta teki luopumisesta sen arvoista.

Ensimmäinen vuosi on ollut täynnä haasteita, epävarmuutta ja kyseenalaistamista – mutta myös siunausta ja asioiden varmistumista. Yksi vaikeimmista kysymyksistä, joita ateistit, evankeliset ja katoliset ovat kaikki kysyneet, on ollut: ”Eikö Pisassa ole jo tarpeeksi seurakuntia?” Vastaus on ”ei”. Tiimin tekemän selvityksen mukaan Pisassa on vain joitakin satoja evankelisia kristittyjä. Koska Jumala käyttää seurakuntaa tavoittaakseen ihmisiä, tarvitaan lisää seurakuntia.

Yhteisöä rakentamassa 

Kulunut vuosi on mennyt yhteisöä rakentaessa. Tiimi on kokoontunut kahden viikon välein raamattupiiriin tiiminjohtaja Michelin kotiin ja syönyt yhdessä illallista. Kun ryhmä sai luettua Markuksen evankeliumin ensimmäisen luvun, se juhlisti tapausta illallisella kaupungin keskustassa. ”Juhlat ovat aina hyvä syy kutsua mukaan uusia ihmisiä”, he ajattelivat. Niin he tekivätkin – ja parikymmentä ihmistä tuli mukaan!

Tiimi on käyttänyt myös muita luovia tapoja opiskelijoiden ja nuorten aikuisten kohtaamiseen. He ovat esimerkiksi järjestäneet taidenäyttelyn sekä pitäneet englannin kielen tunteja pubissa ja avoimen mikin iltoja baarissa. Myös muut Pisan seurakunnat ovat olleet mukana tapahtumissa tavoittamassa paikallisia.

Vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset siemenet kylvettiin, seurakunnalla on nyt ydinryhmä, johon kuuluu ihmisiä neljältä eri alueelta Italiasta ja neljästä eri maasta. Jumala on tuonut nämä ihmiset yhteen ihmeellisellä tavalla. Kaikilla on sama halu kunnioittaa Jumalaa ja elää lähellä häntä. Ydintiimin lisäksi erilaisiin tilaisuuksiin osallistuu säännöllisesti muitakin ihmisiä. Tiimi on saanut nähdä, kuinka Jumala tekee työtä heidän tapaamiensa opiskelijoiden sydämissä ja tuo heitä lähemmäs itseään.  

Vahva torni 

Virallisten jumalanpalvelusten aloittaminen on suuri askel. Se tekee seurakunnasta näkyvän. Julkisten tilaisuuksien järjestäminen säännöllisesti auttaa uusien kristittyjen opetuslapseuttamisessa ja on itsessään todistuksena muille.

La Torren seurakunnan ensimmäinen jumalanpalvelus on täynnä iloa ja kiitollisuutta. Michel selittää saarnassaan, kuinka La Torre -nimi kertoo paitsi Pisan kuuluisasta tornista, myös Jumalasta, joka on vanhurskaiden vahva torni. ”Vanhurskaus”, hän jatkaa, ”ei tarkoita täydellistä tai kaikkia sääntöjä noudattavaa, vaan Jeesuksen vastaanottamista Pelastajana ja Jumalan kunnioittamista.”

Tilaisuuden jälkeen ihmisiä pyydetään täyttämään lyhyt kysely, jotta jumalanpalveluksesta saadaan palautetta. Iloinen puheensorina jatkuu, ja noin puolet seurakunnasta päättää lähteä yhdessä illalliselle. Uusi Jeesusta seuraava yhteisö on saanut alkunsa Italiassa.

Teksti: Christine Lemaire