Afganistanilainen Fred* kyseli jo lapsena Jumalasta. ”Kuka Jumala on? Miksi emme voi nähdä häntä?” hän kyseli isältään ja isoisältään. ”Hän asuu taivaalla”, he vastasivat. ”Jos teemme jotain pahaa, hän on vihainen. Jos teemme jotain hyvää, hän on tyytyväinen. Hän on ystävällinen ja armollinen. Ja hän on myös vihainen.”
”Kukaan ei oikein osannut vastata kysymyksiini”, Fred muistelee. ”Pohdin edelleen, miksen voi nähdä Jumalaa.”
Kymmenenvuotiaana Fred kysyi uskonnonopettajaltaan uudenlaisen kysymyksen Jumalan näkemisestä: ”Jos islamistiseen maahan tulee vääräuskoisia ja ihmiset kuolevat marttyyreina jihadissa heitä vastaan, saavatko he nähdä Jumalan paratiisissa?” Opettaja vastasi, että juuri näin on.
Lukion jälkeen Fred liittyi suurimpaan sotilasryhmittymään. ”Suunnitelmanani oli tulla marttyyriksi, päästä taivaaseen ja nähdä Jumala.” Hyväkuntoinen ja rohkea Fred pääsi pian johtotehtäviin ja päätyi vastaamaan asevarastoalueesta Iranin rajan lähellä.
Vuorilla olleessaan Fredillä oli aikaa lukea kirjoja ja opiskella. Hän sai käsiinsä Koraanin omalla kielellään. ”Koraanin kautta löysin Jeesuksen Kristuksen. Kaikki muut kuolivat, mutta Jeesus Kristus elää!”
Muutamaa viikkoa myöhemmin Fred näki unen. Valkoviitainen henkilö seisoi tumman kuilun toisella puolella. Fred ei nähnyt hänen kasvojaan. ”Hän oli kuin valo. ’Tule minun luokseni’, hän sanoi.” Mutta Fred ei päässyt kuilun yli.
Seuraavana päivänä Fred kertoi unestaan ystävälleen, joka oli mullah (uskonoppinut). Ystävän mukaan Fred oli nähnyt Mahdin, šhiialaisten viimeisen johtajan, ja Fredistä tulisi pian marttyyri. Mullahin tulkinta vaivasi Frediä. Unen hahmo ei vastannut kuvauksia Mahdista. Fred halusi löytää unensa henkilön ennen kuolemaansa. ”Olin aika varma, että kyseessä oli Jeesus Kristus.”
Kolme päivää myöhemmin Afganistanin hallitus hyökkäsi Fredin asemapaikkaan. Taistelun keskellä Fred huomasi ystävänsä, joka oli ammuttu. ”Siirsin hänen ruumiinsa konekiväärin takaa, istuin aseen taakse ja aloin ampua”, hän kertoo. Seuraavassa hetkessä voimakas räjähdys heitti Fredin aseineen ilmaan.
Hän heräsi iranilaisessa sairaalassa. Fredin oli nähty putoavan rinteeltä, mutta hänet oli kuitenkin löydetty sen päältä. ”Kuinka pääsit takaisin ylös?” häneltä kysyttiin. ”En tiedä, mutta tunsin, kuinka joku oli kanssani; sama henkilö, joka oli unessani.”
Fred palasi Iranissa pakolaisina olleiden vanhempiensa luokse ja alkoi etsiä kristittyjä. Kirkon löydettyään hän koputti sen ovea. Pieni ikkuna avautui ja Frediltä kysyttiin, mitä hän halusi. ”Haluan tietää Jeesuksesta”, hän vastasi, mutta hänet ajettiin pois. Fred kolkutti yhä uudelleen ja sai lopulta puhelinnumeron, johon soittaa. Hän sai yhteyden kristittyyn mieheen, joka kutsui hänet kylään.
Mies yritti vastata Fredin kysymyksiin Jeesuksesta, mutta ”ruoka oli liian vahvaa” eikä Fred voinut hyväksyä miehen tarjoamaa teologiaa. ”Seuraavan viidentoista vuoden ajan olin joskus kristitty, joskus muslimi, joskus en mitään”, Fred kertoo. ”En kuitenkaan pystynyt unohtamaan Jeesusta. Tunsin, kuinka hän kysyi: ’Missä olet?’”
Palattuaan lopulta Afganistaniin Fred johti yritystä, jonka asiakkaina oli länsimaalaisia. Eräs nainen erottui muista. Fred kysyi naiselta, kuka hän oikein oli, sillä hän vaikutti erilaiselta. Nainen kertoi Fredille olevansa Jeesuksen seuraaja. ”Kaikki valkoiset ovat kristittyjä”, Fred totesi, mutta nainen vakuutti, ettei näin ollut. ”Jos ei ole antanut elämäänsä Jeesukselle, ei ole kristitty”, hän totesi.
Tammikuun 4. päivänä vuonna 2004 Fred luki Raamattua. ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32–33)
Jakeet järkyttivät Frediä. ”Olin hiljainen kristitty”, hän sanoo. Fred uskoi Jeesukseen, mutta pelkäsi kertoa vaimolleen. Fred polvistui toimistonsa lattialle ja itki. Hän näki mielessään elämänsä filminauhan tavoin. ”Näin, miten paha olen ja miten Jeesus on hyvä minua kohtaan.”
Ulos tultuaan Fred meni ystäviensä luokse ja kertoi olevansa kristitty. Hän halusi kertoa ystävilleen Jeesuksesta Kristuksesta, joka elää ja on oikea tie.
Myöhemmin Fredin vaimo Mia* kääntyi myös kristityksi, ja vuonna 2005 perhe pakeni Pakistaniin vakavien vainojen takia. He viettivät siellä seuraavat seitsemän vuotta ja kävivät sinä aikana raamattukoulua. Opetus oli hyvää, mutta elämä vaarallista. Vuonna 2011 Fred haki YK:lta turvapaikkaa saatuaan jälleen tappouhkauksen. Fredin perheelle myönnettiin turvapaikka Australiasta.
Fred on työskennellyt OM:ssa vuodesta 2014 alkaen. Hän tekee tavoittavaa työtä muslimien parissa.
*Nimi muutettu
Teksti: Nicole James
Kuva: OM International
