Bus4Life vieraili kesän aikana kahdesti Romaniassa. Eräässä kylässä 120 lasta tuli kouluun keskellä kesälomaa osallistuakseen lastentapahtumaan. Constanțassa nuori vapaaehtoinen pohti Jeesuksen seuraamisen hintaa.
Alkukesän aktio suuntautui Buzăun lääniin, jonka alueella on vain 11 evankelista seurakuntaa. Tässä Kaakkois-Romaniassa sijaitsevassa läänissä on hyvin vähän kristittyjä verrattuna esimerkiksi pohjoisen Transylvanian alueelle.
Koululaisille järjestettiin Bus4Lifen vierailun yhteydessä erilaisia työpajoja yhdessä opettajien kanssa. Tarjolla oli askartelua, maalausta ja erilaisia urheiluaktiviteetteja. Bus4Life toimi elokuvateatterina, ja sen valkokankaalle heijastettiin kristillisiä piirrettyjä.
Yhdessä kylässä koulun pihalle kerääntyi yhteensä noin 120 lasta ja elokuvateatterikin piti virittää bussin ulkopuolelle, koska kaikki eivät olisi mahtuneet sisälle. Kesken elokuvan taivaalta alkoi sataa vettä, mutta lapset eivät siitä huolimatta halunneet lähteä kotiin, vaan jatkoivat elokuvan katsomista sateenvarjojen alla myöhään iltaan. Koulun johtaja naureskeli, ettei moista ollut tapahtunut koskaan koulun historiassa. Lapset eivät halunneet lähteä koulusta kotiin! Ei, vaikka oli kesäloma!
Koulutapahtumat järjestettiin yhteistyössä CEF:n (Child Evangelism Fellowship) kanssa.
Heinäkuun ensimmäisen viikon aktio järjestettiin yhdessä pienen, Etelä-Romaniassa sijaitsevan 20-jäsenisen seurakunnan kanssa. Seurakunta ei ollut koskaan ennen järjestänyt ohjelmaa kirkkorakennuksen ulkopuolella. Tapahtuma oli suuri menestys, ja paikallinen sanomalehti kirjoitti siitä juttua jokaisena päivänä.
Myös seurakunnan antama palaute oli rohkaisevaa: ”Bus4Life on mahtava työkalu! Ihmiset ihmettelevät värikästä bussia, ja heidän kanssaan on niin helppo aloittaa keskustelu. Näimme, miten he alkoivat arvostaa seurakuntaamme, kun he näkivät, miten laadukasta ohjelmaa tarjosimme kaupunkilaisille. Nautimme itsekin siitä, että saimme tarjota niin monipuolista ohjelmaa heille.”
Heinä-elokuun vaihteessa Bus4Life palasi vielä vajaaksi kahdeksi viikoksi Romaniaan, Constanțan alueelle lähelle Mustaamerta. Kahdentoista päivän aikana vierailtiin kuudessa eri kylässä. Päivät oli rakennettu niin, että aamuisin OM:n tiimi ja paikalliset vapaaehtoiset kutsuivat ihmisiä kirjastoautoon mittauttamaan verenpainettaan ja iltapäivisin järjestettiin lastenohjelmaa.
Suomalainen perusterveydenhoito on hyvin erilaista kuin Romaniassa. Tälläkin kertaa osa verenpaineen mittaukseen tulleista (vanhemmista) kyläläisistä ei ollut koskaan aiemmin mittauttanut verenpainettaan tai edes käynyt lääkärissä. Monet suorastaan pelkäävät lääkäriä ja ovat huolissaan, että lääkäri diagnosoisi heillä jonkun hirvittävän sairauden. Heistä on parempi jatkaa elämää ilman tietoa mahdollisesta henkeä uhkaavasta sairaudesta.
Verenpaineen mittaukseen tulevien puolesta tarjouduttiin rukoilemaan ja heille jaettiin Uusia testamentteja. Osa kieltäytyi rukouksesta, mutta monet ilahtuivat tarjouksesta. Kuultuaan, että Bus4Lifen työntekijät ovat kristittyjä, eräs ortodoksimies totesi: ”Nyt ymmärrän, miksi te tiedätte niin paljon Jumalasta.”
Yhdessä kylässä lastenohjelmaan osallistui Vasile*-niminen 12-13-vuotias poika. Bus4Lifen työntekijät huomasivat pian, ettei poika osannut lukea eikä laskea. Hänen sanavarastonsakin tuntui normaalia suppeammalta. Paikalliset vapaaehtoiset osasivat kertoa, ettei pojalla ollut vanhempia, vaan hän asui pikkuveljensä kanssa isoäitinsä luona. Vasile tuli kirjastoautolle aikaisin aamulla ja viipyi molempina päivinä iltaan saakka. Hänelle annettiin syötävää ja vettä kasvojen ja käsien pesemiseen – poika oli kovin likainen. Toisen päivän iltana Vasile halasi kaikkia tiimiläisiä moneen kertaan kysyen yhä uudelleen ja uudelleen, ”ettekö te halua halata minua?”
Paikallisseurakunta on tietoinen Vasilen perheen tilanteesta ja avustaa heitä toimittamalla ruoka- ja muuta apua. Valitettavasti Vasilen kaltaisia lapsia on Romaniassa paljon.
Osa Bus4Life-aktioon osallistuneista vapaaehtoisista oli paikallisseurakunnan nuoria. Yksi heistä oli 15-vuotias Alex*. Alex käy kirkossa äitinsä ja siskojensa kanssa. Alex uskoo Jumalaan, mutta ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, haluaako lähteä seuraamaan Jeesusta. Bus4Lifen vierailun aikana Alexia rohkaistiin puhumaan mieltään askarruttavista asioista. ”Saat kysyä ihan mitä vaan”, hänelle sanottiin. Hetken mietittyään hän kysyi Delialta, onko kynsilakan käyttö syntiä.
Romanialaiset kristityt pukeutuvat useimmiten vaatimattomasti eikä tyttöjen yleensä anneta käyttää koruja tai meikata. Jeesuksen seuraamisen hinta ja oman maan kristillinen kulttuuri askarruttivat nuorta romanialaista. Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Kuinka kristittynä kuuluu elää?
”Ehkä en loppujen lopuksi käynyt kovin syviä keskusteluja ei-kristittyjen kanssa tämän aktion aikana”, Delia sanoo. ”Mutta jos pystyin rohkaisemaan tätä nuorta miestä ottamaan uskossaan seuraavan askeleen, oli matka sen kaiken vaivan arvoinen.”
*Nimi muutettu
