Seurakuntien määrä kasvaa Itä-Turkissa

OM:n työ Turkissa alkoi 1960-luvun alussa Istanbulissa aloitetun raamattukirjekurssin myötä. Kirjekurssilla on ollut rooli yli 55 prosentissa turkkilaisten uskoontulokertomuksissa. Nykyisin seurakunnan istutus on yhä merkittävämmässä roolissa OM:n työssä Turkissa, joka edelleen vuonna 2019 tunnetaan lähetystyöpiireissä maailman vähiten tavoitettuna valtiona. 

Yksi uusista seurakunnista sijaitsee alueella, joka tunnetaan parhaiten aprikoositarhoistaan. Sijaintinsa vuoksi seurakunta toimii porttina muuallakin Itä-Turkissa tehtävälle työlle. ”Muutimme alueelle, koska sitä ympäröivät sellaiset maakunnat, joiden asukkailla on minimaaliset mahdollisuudet kuulla evankeliumi. Seurakunta kukoistaa – se on lähettävä seurakunta ja haluaa tavoittaa muut maakunnat evankeliumin sanomalla. Halusimme olla mukana lähettämässä paikallisia ja aloittamassa seurakuntia jokaiseen tavoittamattomaan osaan maata, etenkin itään”, Turkissa kasvanut työntekijä Berni* kertoo. 

Berni opiskeli ulkomailla, mutta kertoo Jumalan houkutelleen hänet opintojen jälkeen vähitellen takaisin Turkkiin. Ensin ystävät pyysivät häntä tulkiksi turkkilaistyöhön ja sitten osallistumaan saman järjestön lastenleirille. ”Leirillä Jumala avasi silmäni näkemään Turkin kansan ’kuin lammaslauman paimenta vailla’, niin kuin Jeesus sanoo. Ymmärsin, että Jumala oli siunannut minua kielitaidolla ja että minun pitäisi totella lähetyskäskyä ja mennä!” 

Bernin vaimo Carla* halusi alun perin lähetystyöhön japanilaisten pariin ja opiskeli japanilaista kirjallisuutta valmistautuakseen tähän. Matkalla muslimimaassa järjestettyyn aktioon vuonna 2008 kävi niin, että Carlan tiimi ohjattiin Istanbuliin kohdemaassa syttyneen sodan vuoksi. Carla majoitettiin paikalliseen perheeseen, jonka puolesta hän rukoili päivittäin saadakseen mahdollisuuden kertoa heille Jeesuksesta. Carla teki perheessä vietettynä aikana päätöksen asettua Japanin sijasta Turkkiin. Berni tutustui Carlaan Turkissa, ja he menivät naimisiin. ”On mahtavaa työskennellä ihmisen kanssa, joka rakastaa Turkkia!” Berni iloitsee. 

”Itä on uusi työalue, koska siellä on miljoonia ja miljoonia ihmisiä, joilla ei ole pääsyä evankeliumin äärelle. Meidän ympärillämme olevista maakunnista useissa ei ole seurakuntia, ei uskovia eikä yhtäkään työntekijää”, Berni selittää. ”Sitä paitsi alueen ihmiset ovat mukavia. He ovat välittömiä ja ystävällisiä ja melkein kaikki ovat avoimia keskustelemaan kristinuskosta. Miksei sitä menisi sinne, missä Pyhä Henki jo tekee työtänsä?” 

Uusien turkkilaisten kristittyjen pelottomuus on rohkaissut Berniä hänen työssänsä. Yksi heistä, Kadri*, pettyi islamiin 12-vuotiaana. Ateistina hän sai monet ystävänsäkin jättämään islamin. Myöhemmin hän tutustui erääseen seurakuntalaiseen, joka kertoi hänelle evankeliumin. Vaikka se kuulostikin ”hullujen puheelta”, Kadri alkoi nähdä unia, joissa Jumala kertoi hänelle olevansa todellinen. Kun uni oli jatkunut 30 päivän ajan, Kadri päätti etsiä netistä tietoa kristinuskosta kumotakseen sen väitteet. Sen sijaan hän löysi artikkelin Jeesuksen ylösnousemuksen todisteista. 

”Kadri muuttui täysin”, Berni kuvailee. ”Hän on sen jälkeen kertonut evankeliumin yli 500 ihmiselle netissä ja julistaa evankeliumia sinnikkäästi, mihin meneekään.” 

Synkkä historia 

Alueella on nykyisestä seurakunnan kasvusta huolimatta synkkä historia. Kolme kristittyä miestä tapettiin eräässä alueen kaupungissa uskonsa vuoksi huhtikuussa 2007.  

Vuosien 2004 ja 2007 välillä kaupungissa asuvat kristityt olivat nähneet uskomatonta kasvua. Yhdellä alueella asui kokonainen perhe kristittyjä. Uskovan perheen lapset menivät naimisiin kristittyjen kanssa ja aloittivat työn alueella. Kristillinen kirjakustantamo levitti viestiä hyvästä sanomasta alueella samalla, kun työntekijät kertoivat evankeliumia ja aloittivat seurakuntia monissa kaupungeissa. 

Työ ei tietenkään jäänyt huomaamatta, ja poliisit puuttuivat kristittyjen aktiviteetteihin jatkuvasti. Monissa paikoissa oli myötätuntoisia ja ystävällisiä viranomaisia, joista osa oli kiinnostunut seurakunnasta. Mutta oli myös niitä, jotka vihasivat sitä, mitä tapahtui. 

Vuoden 2007 murhien jälkeen jäljellä ei ollut juuri ketään. Suurin osa ulkomaalaisista jätti alueen joko lähetysjärjestönsä painostuksen tai omien pelkojensa vuoksi. Myös paikalliset kristityt joutuivat hajalleen. 

Kaikesta huolimatta unelma evankeliumin leviämisestä Itä-Turkissa jatkui. Alueella oli rukoiltu jo vuosia, että kyseinen maakunta voisi toimia tukikohtana työhön lähteville kristityille – niin ulkomaalaisille kuin paikallisillekin. "Jumala on näyttänyt meille, että ihmiset kiinnostuvat ja kysyvät lisää Jeesuksesta todennäköisimmin silloin, kun olemme läpinäkyviä ja rehellisiä siitä, keitä olemme ja mitä teemme", Berni sanoo. 

Uusi elämä 

Viimeisen vuoden aikana on perustettu kaksi uutta seurakuntaa. Toinen seurakunnista on OM:n yhteistyökumppanien aloittama; OM on mukana työssä raamattukirjekurssin kautta. Toinen seurakunta on saanut alkunsa suoraan paikallisen seurakunnan ja OM:n yhteistyöstä. Nykyisin sen rakennus ei ole riittävän suuri koko seurakunnalle sunnuntaisin. Seurakunta haluaisi suuremmat tilat, jotta se saisi kaikki seurakuntalaiset ja kristinuskosta kiinnostuneet samaan tilaan. Toiveissa on lähettää uuteen seurakuntaan vielä paikallinen pariskunta tekemään evankeliointi- ja opetuslapseustyötä.  

Berni ja Carla toivovat, että alueen kahteen muuhunkin kaupunkiin saataisiin lisää ulkomaalaisia ja paikallisia työntekijöitä seurakunnan istutustyöhön vielä vuoden 2019 aikana. He tapaavat ihmisiä, jotka ovat pyytäneet raamattukirjekurssin järjestäjiltä Uusia testamentteja ja lisätietoa Jeesuksesta. He tekevät myös katuevankeliointia ja tapaavat uusia kristinuskosta kiinnostuneita ihmisiä. ”Rohkaisemme heitä kertomaan evankeliumin välittömästi perheelleen ja ystävilleen ja tapaamaan säännöllisesti muita uskovia”, Berni sanoo. ”Haluamme, ettei alueellamme ole ketään, joka ei tietäisi, että täällä on kristittyjä, joilta voi kysyä lisää Jeesuksesta.” 

*Nimi muutettu

Teksti ja kuva: OM